La Paz

Oruron karnevaalit jai taakse mutta La Pazissa juhlat viela jatkuivat. Toihin ei tarvinnut kenenkaan viela menna, karnevaalit kun on yksi vuoden tarkeimmista pyhista ja silloin keskitytaan olennaiseen, eli juhlimiseen

Me nautittiin pyhista Marcellan ihanassa puutarhassa grillaillen ja chillaillen ja kylla teki hyvaa parin viikon intensiivisen matkustamisen jalkeen. Tassa Marcellan ihana koti ja viela ihanampi puutarha jota ei saa hoitaa koska se on kauniimpi vahan ronsyilevana.

Talon vaki on kasvis syojia joten lihaa ei naissa grillibileissa tarjottu. Enpa kylla kauheasti sita kaivannutkaan!

Naita pulloja ei saa vieda kierratykseen silla ne odottaa inspiraation hetkea jolloin niista tehdaan taidetta

Marcellan ihana taiteilija koti

Karnevaalien neljantena paivana juhlitaan Pachamamaa, joka on inkojen mytologiassa luonnon ja hedelmallisyyden jumalatar.

Pachamaman paivana siunataan koti ja puutarha (tai mika tahansa kiinteisto) uhraamalla Pachamamalle jotain makeaa alkoholia kaatamalla sita talon nurkkiin jonka jalkeen ripotellaan karkkeja peraan. Naita ei siis missaan nimessa saa siivota jalkeenpain pois.

Meilla ei ollut tahan hataan kun olutta juomana mutta se kuulema kay myos koska Pachamama pitaa kaikesta alkoholista. Siina jumala mun makuun :P

Illaksi meidat oli kutsuttu perinteiselle karnevaali illalliselle Marcellan ystavan luo. Tama oli siis viimeinen ilta ennen arkeen paluuta ja se haluttiin ehdottomasti viettaa ystavien kesken.

Paakokki Dany

Annos koostui riisita, perunasta, keitetysta kaalista, persikoista ja paarynasta (!) seka kanasta ja ryynimakkarasta.
Nam kun oli hyvaa!!

La Paz on 4000 metrin korkeudessaan maailman korkein paakaupunki. Vaikka olenkin jo viettanyt jonkun aikaa korkeissa olosuhteissa, yllatti vuoristosairauden oireet edelleen silloin talloin ja kaveleminen oli suht raskasta, vai pitaisko pikemminkin sanoa kipuaminen, silla La Paz on rakennettu vuoren rinteelle ja joka paikkaan kuljetaan ylamakeen.
La Paz on ihana pieni suuri kaupunki, vakea on vahan alle miljoona mutta paikka tuntuu huomattavasti pienemmalta. Jo viikon oleilun jalkeen aloin moikkailla "tuttuja" kaupungilla joka kertoo siita etta aika pienet on piirit. Nama mun kuvat La Pazista on aika koyhia koska ikavakseni multa varastettiin kamera bussissa, onneks suurimman osan kuvista olin ehtiny ladata pilveen joten menetys ei ollu liian suuri!

Siita suloinen taytetty baby alpakka tuliaisiksi

Ja laaketta lemmenvaivoihin

La Pazissa vietin ihanaa aikaa, suuri ikava tulee kaikkia naita ihmisia ja tata kaupunkia, enkohan ma tannekin viela palaa takasin joku paiva!