Limasta otin bussin pohjois Peruun, Mancoraan joka on suosittu ranta ja surffaus kohde. Itsehan en varsinaisesti lukeudu ranta ihmisiin mutta koska se oli matkan varrella Equadoriin, seuraavaan etappiini, ajattelin kayda katsastamassa milta siela nayttaa. Ja sielahan naytti just silta milta rannalla nayttaa. Yksi iso paakatu jonka varrella on kaikki baarit, ravintolat ja turisti kiparit. Ruskettuneen gringot kulkee bikineissaan ja juo drinksuja krapulaansa jo keskella paivaa.
Ensinnakin, makaaminen rannalla on tylsaa. Ja vaikka mukana olis kuinka hyva kirja tai muuta viihdyketta, tulee nopeasti liian kuuma jota seuraa ahdistus. Ja sita hiekkaa loytyy joka paikasta viela parin viikon paastakin. Hinnat naissa turisti paikoissa on aina normaalia korkeammat joten soin joka paiva nuudeleita hostelilla tai hampurilaisia ranta kioskista.
Yhtena iltana kavin reppureissaajien suosimassa Loki hostellissa drinksulla, mutta meno siela oli kuin ruotsin laivalla konsanaan joten lahdin takas omaan rauhalliseen Hostelliini yhden rommikolan jalkeen.
Hostellini "La Posada" oli ihana rauhallinen soppi syrjemmassa rannan hulinasta, siela oli mahdollisuus rentoutua kunnolla ja vaan chillata altaalla tai riippukeinussa ja mika tarkeinta, varjossa auringon kuumuudelta..
Luultavasti ranta elama olis maistunu paremmalta kaveri porukalla tai muuten hyvassa seurassa. Ei silla etta mun omassa ihanassa seurassa olis jotain vikaa mutta nyt en vaan talla kertaa paassyt "loma fiilikseen" jota rannalta on tarkoitus hakea kasittaakseni. Lisaksi poltin selkani koska en ylettyny levittamaan aurinkorasvaa sinne asti omin avuin.. Mun varmaan taytyy hieman harjotella rannalla rentoutumista tai sit vaan hyvaksya se tosiasia, etta biitsit ei oo se mun juttu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti