Kahvihetkia Salentossa

Kuumien salsa rytmien jalkeen oli hyva siirtya viileampaan ja rauhallisempaan ymparistoon. Matkustin Salentoon, 4000:n asukkaan kylaan "La Zona Cafeteralle", alueelle josta sanotaan tulevan maailman paras kahvi. Tata mielta siis ovat Kolumbialaiset. Brasilialaiset sanovat etta paras kahvi tulee heidan maastaan. Mina henkilokohtaisesti sanon etta parasta kahvia olen juonut Venezuelassa.

Kylla Kolumbialainen kahvi hyvaa on, sita en kiista. Tosin kahvi jota taala juon on luultavasti jostain muualta silla Kolumbia vie 80% kahvistaan ulkomaille joten paljoa ei jaa maahan omaa kahveeta nautittavaksi.
Uskon kuitenkin etta Salentossa nauttimani kahvi tuli laheisilta tiloilta, ainakin se maistui taivaalliselta.

Hyvan kahvin lisaksi Salentossa on uskomattoman kaunista, katsokaa nyt tata suloista kylaa ja naita varikkaita taloja!

Toki kavin myos tutustumassa paikalliseen kahvitilaan jossa paasin seuraamaan vaihe vaiheelta prosessin jossa kahvi kulkee hedelmasta tuoksi, tuoksuvaksi ja maistuvaksi juomaksi

Talta nayttaa Kolumbialainen kahvi tila. Nama keraajat tienasivat n. 15$ paivassa, joka siis ei ole kummoinen tienesti Kolumbiassa

Kahvipensaan taimia

.. ja taysikokoisia pensaita

Paasin itekin hommiin keraamaan "kahvi marjoja" kuten niita kutsutaan

Saalis ei jaany kovin haappoiseksi..

Tama kone kuorii marjat

Kuivatus prosessi..

Tassa vissiin erotellaan jyvia akanoista

Sitten paahdetaan pavut, joiksi niita kuivatuksen jalkeen kutsutaan

Papujen jauhamisen jalkeen voikin alkaa valmistaa juomaa

Ja voilà, kuppi taydellista kahvia on valmis nautittavaksi!

Salenton laheisyydessa sijaitsee moys henkeasalpaavan kaunis Cocora laakso jonka upeissa maisemissa vaelsin paivan verran. Ah, tata maailman kauneutta!

Nama kymmenien metrien korkuiset palmut nousivat kuin tyhjasta

 Kolibri

aMMuu! Talla lehmalla on natit maisemat laiduntaa!

Aiti lehma ja vauva lehma

Calin karut kadut ja kuumat salsa rytmit

Calin huhutaan olevan Kolumbian vaarallisimpia kaupunkeja ja itseasiassa Suomen ulkoministerion sivuilla jokin aika sitten jopa kehotettiin olla menematta sinne. Mutta koska danger-is-my-middle-name, niin menin sinne kuitenkin. Ja kylla ma siela sen vaarallisuuden olin aistivinani, onneksi turisti karttaan oli merkitty vihrealla alueet jolla oli turvallista kayskennella ja punaisella ne alueet jonne ei kannattanut nokkaansa tunkea. Punainen katu tosin saattoi olla vihreasta seuraava joten kartalla oli hyva pysya kokoajan. Muutaman kerran joku kadulla kavelija huomauttikin etta parempi olis siirtya turvallisimmalle vesille. Se teki oloni hieman epamukavaksi ja vainoharhaiseksi, muut turistit hostellilla nauroivat huolelleni turvallisuudesta mutta kylla ma olen sita mielta etta parempi olla varovainen, myos siksi etta suurimmman osan ajasta hengailin yksin. Tasta syysta en kantanut kameraa tai mitaan muutakaan arvokasta mukanani, joten montaa kuvaa en saanut Calista napattua.

Eipa siela paljoa kuvattavaa ollutkaan, Cali ei kaupunkina ole mikaan jarin kaunis eika siela ole turistille juuri mitaan nahtavaa. Ellei satu olemaan innokas salsan tanssija. Kaupunki on kuuluisa lukuisista salsa klubeistaan ja vilkkaasta yoelamastaan. Turistit tulevatkin tanne harjoittelemaan salsaa, yleensa yksityis tunneille jotka ovat suhteellisen edullisia ja sitten treenavat opituja liikkeitaan illat tanssilattoilla.

Itse osallistuin hostellin yhdelle ilmaiselle salsa tunnille jonka jalkeen luotin luontaiseen salsarytmiini.
Ei tammoiselle suomijuntille tanssilattialla partnerin kanssa pyorahtely oikein tuntunu luontevalta, joten suurimmaksi osaksi tyydyin seuraamaan vieresta osaavampia tanssijoita.

 Hostelli viihdyketta, sammakko tutkija Kerro tarjosi meille valoshown

Pelailtiin peleja ja leikkeja

Muutama kaupungilta rapsaisty kuva..

Ei haikaise silmia nama maisemat..

Yksi Calin harvoista turisti viihdykkeista paivas aikaan, elaintarha:

Monta kivaa bailuiltaa koin Calissa, tapasin huiputyyppeja hostellilla, mm. taman Suomalaisen kaimani Lauran. Harvakseltaan on tullut Suomalaisia vastaan reissulla, tahan mennessa olen tavannut heita yhteensa nelja kappaletta. (tahan valiin pakko mainita etta niista yksi sattui olemaan mun lasten likka kun olin pienempi.. tapasin hanet siis taysin sattumalta La Pazissa Boliviassa, ei taa maailma niin hirmu iso paikka ookkaan!) Reissatkaa Suomalaiset, taala ulkomailla on paljon paremmat ilmatkin!

Laurat jatskilla

San Augustin

Saavuin Kolumbiaan keskella yota, koska en ollut ottanut selvaa kauanko bussi matka Otavalosta rajalle kestaa.. Oletuksena oli etta vahintaan se 10 tuntia niinkun yleensa, mutta kappas vaan ei ottanut kun nelja joten saavuin rajalle siina puolen yon aikaan.. Taman homman ois voinu suunnitella hieman paremmin koska sompailu Equadorin ja Kolumbian rajalla keskella yota ilman paikallista rahaa (enhan ma sitakaan ottanu huomioon etta Kolumbiassa on eri valuutta!) ei oo sita hauskinta hupia. Ilman mitaan suunnitelmaa saavuin Pastoon, joka on ensimainen hieman suurempi kaupunki Kolombiassa etelasta saavuttaessa ja kaupunki ei ainakaan kello yhdelta yolla vaikuttanu mitenkaan erityisen kutsuvalta. Istahdin bussiaseman penkille miettimaan seuraavaa siirtoa. Sain juttukaveria parista paikallisesta pummista jotka pitivat terminaalia yosijanaan. Kertoivat ettei Pastossa ainakaan ole mitaan nahtavaa, etta mee vaikka mieluummin Popayaniin. Paljoa en Popyanistakaan tiennyt mutta tiesin etta sen lahella sijaitsee kyla nimelta San Augustin, jonne olin suunnitellut joka tapauksessa menevani, joten ajattelin etta voin samantien ottaa bussin sinne jos semmoinen sattuu menemaan.. Seuraava bussi lahtikin sopivasti parin tunnin paasta joten tein oloni mukavaksi penkilla ja rupesin odottamaan. Mihis sita turistiopuksia tarvitaan kun aina voi kysya parhaat vinkkelit parilta paikalliselta pummilta! Heh.. siina opuksessa varmaan sanotaan ettei niin kannata tehda..

Olo ei ollut mita virkein kun seuraavana paivana noin. yhden aikaa paivalla saavuin San Augustiniin, olinhan alottanu matkustuksen joskus edellisena paivana iltapaivasta ja bussiakin piti muutaman kerran yon aikana vaihtaa, joten unet jai vahille. San Augustin on kyla maaseudulla, eipa siela muuta ole kun kylanraitti ja markkinat. San Augustiniin tullaankin ihastelemaan sen ymparistoa, kaunista maalaismaisemaa ja Magdalena jokea, seka paikan ylpeytta, arkeologisia puistoja joista on jollakin vuosiluvulla loydetty esikolumbialaisia hautakammoita ja niita vartioivia kivia.

Rio Magdalena

Columbialainen sotilas vartiossa

Kolumbian maaseudulla naytta aivan erilaiselta kun Eurooppaaisella, taala viljellaan  yucaa, maissia, tupakkaa, sokeriruokoa, banaania, kahvia ja kaakaota. Kulkupelina hevonen on hyvin yleinen, hekilokohtaisia autoja ei paljoa nakynyt, ainoastaan busseja ja montaa ihmista kerralla kuljettavia lava-autoja.

Paikallinen cowboy

Tanning dog

Talta nayttaa talot Kolumbian maaseudulla, aika sulonen tönö! Kun palaan kotiin niin taidanopetella pitamaan kukat hengissa, voi kun mun parveke vois olla edes puoliks nain varikas!

Tassa kasvaa sokeriruoko

Sadonkorjuu

Sokeriruoko lato

Tassa sokeriruoko on matkalla kasvista sekoripalaksi 

.. suureksi sellaiseksi!

Karjan paimennusta

Tunnelma oli mukavan maalaismainen ja rauhallinen, mutta kylla se niin on etta taa tata kaupunkilais tyttoa alkaa nopeasti ahdistaa naissa pikku kylissa ja kolmen paivan oleilun jalkeen alkoi rintaa puristaa sen verran etta oli aika suunnataa suurempiin ympyroihin, ihmisten ja metelin keskelle. Tahan laakkeeksi sopi Cali, jota maailman salsa paakupungiksi kutsutaan. Siita lisaa ensi kerralla!