Perulaista ruokaa

Kirjotampas muutaman sanan perulaisesta ruoasta johon olen totaallisen rakastunut. Ruoka on taala aivan super hyvaa ja monipuolista. Perulainen keittio on yhdistelma perinteisia intiaani ajan ainesosia ja espanjan ruokakulttuuria. Erikoisherkkuja on tuoreesta kalasta tehdyt ruoat, laaman ja alpakan liha seka juhlapoydassa tarjoiltava marsu, jota paasin viime reissulla maistamaan.

Ravintolassa ruoka on hyvaa ja halpaa, aterian alkupaloineen saa 8 solella eli noin 2,5 eurolla.
Mulla on kayny kamppisten suhteen niinkin hyva tuuri etta molemmat sattuu olemaan ruoka alan alan ammattilaisia. Diego tyoskentelee paakokkina astetta hienommassa turisti ravintolassa, tosin viikon ainoana vapaa paivanaan harvoin Kokkaa kotona mitaan.. Javier on viela opiskelu vaiheessa mutta alottaa pian harjottelun samaisessa raflassa. Tassa Javierin taidon nayte perulaisten suuresta herkusta, chevichesta


Cheviche on limen mehulla raakakypsennetty tulinen kalaruoka


Ollaan ahkerasti kokattu taala herkku ruokia, lahinna kanasta, lihasta pavuista ja perunoista.
Ainekset haetaan joka paiva tuoreena luotto kauppiaalta.

Sitte kokkaamaan!

Ja papupata kiehuu

Ja tassa ei suinkaan pala keittio vaan pihvi saa makua liekityksesta

Ruoan lisaksi kahvi maistuu taalla taivaalliselta ja mehua ei koskaan juoda purkista vaan valmistetaan aina tuoreista hedelmista. Nam. Perinteinen drinksu on Pisco sour, joka valmistetaan paikallisesta alkoholijuomasta piscosta, limesta ja kanamunan valkuaisesta. Sen kanssa saa vaan olla tosi varovainen silla juuri tama kanamunan valkuainen aiheuttaa aikamoisen "mahakivun" seuraavana paivana..

Huomena jatkuu matka Arequipaan, Perun toiseksi suurimpaan kaupunkiin jonne 15 tunnin matka taittuu bussilla. Sielta sitten taas lisaa tarinoita!

Hyvasti oravat ja pyorat

Nain sita on hypatty oravan pyorasta uusiin seikkailuihin. Tosin hyppasin siita jo Irlannissakin jokin aikaa sitten, mutta nyt vihdoin on kaikki stressi ja jannitys pyyhkiytynyt mielestani ja reppureissu Etela- ja Vali-Amerikkaan on alkanut. Tama reissu siis on ollut aika pitkaan mun haavena ja kun viime syksyna tajusin etta mua ei ole tarkoitettu tyoskentelemaan isojen jenkkiyhtioiden orjana, (eika minkaa muunkaan firman orjana) jota olen viimeiset vuodet Irlannissa ollessani tehnyt elantoni ansaitsemiseksi, alkoi reissun suunnittelu tosissaan.

Saavuin Limaan tiistaina, matka olis voinu alkaa mutkattomamminkin silla lento Hethrowlta oli peruttu ja kun lopulta paasin perille niin rinkka olikin paatynyt jonnekkin muualle, tosin en tieda viela minne eika tieda lentoyhtiokaan toistaiseksi.. No, meditaation avulla harjoittamani sisainen rauha ei pienista jarky ja vakaasti uskon etta rinkka seikkailee jossain pain maailmaa jollakin lentokentalla ja saan sen ennemmin tai myohemmin. Tosin parempi enemmin silla mulla on ollu naa samat vatteet tiistaista asti.. :P

Lima onkin kaupunkina tuttu, vierailtiin taala viimeksi Marraskuussa 2011 tosin vaan kolmen paivan ajan koska matkamme keskittyi paa-asiassa Perun intiaani aikaiseen paakaupunkiin Cuscoon, joka sijaitsee 2500 metrin korkeudessa Andien vuoristossa. Siela nakee hieman perinteisempa perulaista meininkia turisti kraasalla hoystettyna.

Lima on n. 9 miljoonan asukkaan kaupunki, jossa on likaista, liikenne on kaoottista ja koyhyytta nakee lahes kaikkialla. Asustelen Santa Rosan kaupunki alueella joka on jotain hyvan ja huonon alueen valimaastosta.. Tunnen oloni kuitenkin ihan turvalliseksi joskin saan kylla aika paljon pitkia katseita paikallisilta ihon varini johdosta. Tassa kuvia mun valiaikasesta kodista:

Javier ystavani kotiovella

Turisteja Limassa nakee oikestaan vain keskustassa ja paremmissa kaupungin osissa lahella rantaa jonne turismi on luonnollisesti keskittynyt. Tassa pari kuvaa Mira Floresista

Taalla sita nyt olis tarkoitus oleskella jonkin aikaa opiskellen espanjaa ja totutella kulttuuriin etta on itsevarmempi olo jatkaa matkaa eteenpain. Nyt viikonlopun viettoon, suunnitelmissa rantapaivaa ja sukuloimista ystavani Javierin tadin luona.