Birthday in Oruro carnival!!

Sateisesta Cobacabansta lahdin siis matkustamaan La Paziin, josta oli tarkoitus ottaa bussi samointein Oruroon. Se olikin helpommin sanottu kun tehty. Koska karnevaalit Orurossa alkaa 9. helmikuuta ja nyt elettiin kahdeksatta ja muutama muukin ihminen oli paattanyt lahtea Oruroon, oli terminaalissa aivan taysi kaaos. Jonot bussi yhtioiden luukuille oli metrien ja taas metrien pituiset ja yleensa kun ehdit puoleen valiin niin lappu lyotiin luukulle koska paikkoja busseihin ei enaa ollut. Valilla joku yhtio sai jostain jonku bussin ja kuskin lisaa ja sit taas epatoivoisesti jonotettiin mutta luu jai kuitenkin kateen. Yhden kerran ehdin jopa luukulle asti vain kuullakseni etta kaikki bussit on taynna seuraavaan iltaan asti. Mietin etta en ma viissiin paasekkaan synttareiksi Oruron karnevaaleille.

Tapasin myos muita epatoivoisia matkustajia ja yritettiin jarjestaa taxi kyyti mutta tietenkin kaikki taksit ja muutkin yksityiautoilijat otti tilanteesta hyodyn irti ja velotti tahtitieteellisia summia tasta matkasta. Hetken pahkailtyani paatin luovuttaa ja soittaa ystavalleni Marcelalle etta en ehdi juhlille varmaan viela pariin paivaan ja etta pitakaa vaan kivaa ilman mua. Marcella siis asuu La Pazissa mutta olin ymmartanyt etta juuri tasta kaaoksesta johtuen han on lahtenyt Oruroon hyvissa ajoin. Mutta kaaos olikin alkanut jo edellisena paivana joten Marcellakin oli jaanyt nuolemaan nappejaan La Paziin. Tehtiin treffit bussi terminaalille ja paatettiin lyoda viisaat paamme yhteen jotta paastaisiin Oruroon mahd. ajoissa, sika kallis asumuskin oli jo varattu ja piti maksaa selvittiin perille tai ei.

Loppujen lopuksi me istutiin bussiaseman penkilla kun Marcellan paikalliset kaverit alkoi saataa bussilippuja meille ja noin puolen tunni kuluttua he palasivat saaliinaan 10 paikkaa Oruron bussiin kello 20.00 viela samana iltana. Noin helppoa se on kun tietaa maan tavat ja kulttuurin. Nainhan se on etta niilla asioilla on aina tapana jarjestya!!

Liikenne ruhkasta johtuen oltiin perilla vasta aamuyolla, mutta se ei haitannut, paa asia etta selvittiin Oruroon ajoissa!

Orurossa siis vietetaan Bolivian suurimpia karnevaali juhlia, vaitetaan etta ovat jopa koko Etetla-Amerikan suurimmat Rion Samba karnevaalien jalkeen. Viime vuonna vietin syntymapaiviani Rion karnevaaleilla, ja en nyt lahde vertaamaan naita kahta keskenaan sen enempaa kuin etta Boliviassa juhlat on selkeasti perinteisemmat ja uskonnollinenkin merkitys nakyy selkeasti juhlan kulussa.

Karnevaalikulkue aloittaa kuudelta aamulla ja jatkaa aina aamuyohon kello yhteen asti. Me selvittiin paikalle noin puolenpaivan aikaan jolloin meno oli viela aika rauhallista. Tassa karnevaalit kuvina

Boliviassa karnevaali juhlintaan kuuluu vesipyssyt, vesi-ilmapallot ja "espuma" eli jonkulainen vaahto jolla viattomia kanssajuhlioita on tarkouitus ampua. Sadetakki on kateva jos ei halua olla koko paivaa litimarka.

Vaahtohyokkays!!

Marcella ja mie




Taytyy sanoa etta vietin aika railakkaat syntymapaiva juhlat Orurossa, illalla viela kippisteltiin syntymapaiva maljoja ilotulitusten raiskyessa taustalla :)

Meidan karnevaali jengi

 Asumuksena meilla oli paikalliselta leidilta vuokrattu huone, jossa kaikki 10 nukuimme lattialla patjoila. Oruro on pieni ja surullinen kaupunki jossa ei karnevaaleja lukuunottamatta tapahdu mitaan joten hostellit ja hotellit on jo aikaa sitten buukattu tayteen ja paikalliset vuokraa juhlijoille huoneita asunnoistaan sika hintaan. Lisaksi tasta huoneestamme meidan juhliessa kaupungilla oli varastettu kaikki arvotavaramme ja minulta myos rahat.

Tasta huoneesta maksettiin 270 Boliviaanoa per yo per nuppi, vertailun vuoksi etta normaalisti hostellin saa 40 Bobilla ja kunnon hotellinkin jo 100 Bobilla.



Tama altari huoneessa ei ollut tarpeeksi pyha suojellakseen meita voroilta!

Seuraavana paivana olo oli vasynyt mutta onnellinen, kaytiin viela katsastamassa vahan karnevaali menoa ennen kuin otettiin bussi takasin la Paziin.

 

Taytyy nosta hattua naille tanssijoille jotka jaksoi heilua tulikuumuudessa kaupungin lapi noissa vaatteissa!
Itsea ei hirveasti enaa tanssittanut..

 

Ei tanssittanu naitakaan kavereita

Seuraavana paivana vesi - ja vaahtohyokkaykset tuntui lahinna virkistavilta..

Sellaiset oli Oruro karnevaalit, juhlat ei tietenkaan loppuneet tahan vaan jatkuivat viela monta paivaa La Pazissa, josta lisaa seuraavassa postauksessa.

Lake Titicaca

Titicaca jarvelle Punon kaupunkiin oli siis tarkoitus tulla juhlimaan juhlaa nimelta Virgen de la Calendaria, ja tietysti ihailemaan kauniita jarvimaisemia ja saaria.
Kun saavuin Punoon iltapaivalla, kimmelsi jarvi auringossa ja kuulin juhlamusiikin kaupungilta hostellille saakka. Oli semmonen fiilis etta tasta tulee kylla huippua! Fiilis vaihtui kuitenkin aika nopeasti kun auringon paiste yhtakkia vaihtui rankkasateeseen ja musiikkikin hukkui jonnekkin sateen pauhuun.

Pian hostellille onneksi ilmaantui Hollantilaiset ystavani Marleen ja Jordy joihin tutustuin Arquipassa ja paatettiin lahtea pubiin odottelemaan sateen lakkaamista. Sita saikin sitte odottaa. Taala korkealla nimittain on juuri sadekausi meneillaan ja kun sataa niin sitten kanssa sataa. Muutamia tunteja ja oluita myohemmin paatettiin uhmata sadetta ja lahtea juhlimaan hinnalla milla hyvansa. Otettiin mopotaksi ja kysyttiin: "Donde esta la fiesta?" ja taksikuski ajoi meidat aukiolle jossa yksi surullinen kulkue tanssi sadeviitat paala ja joukko paikallisia hurrasi mukana sadesuojan alla. Me liityttiin joukkoon iloiseen ja vietettiin loppujen lopuksi railakas ilta paikallisten kanssa. Edettiin ihan facebook ystaviksi asti.

Mina, Marleen ja Punolainen ystavamme

Paikalliset opetti meille myos perinteisia tansseja jotka hoystetaan maskeilla ja naamareilla.

Seuraavana paivana sateen jatkuessa paatettiin unohtaa Punon festivaalit ja lahtea katsomaan jospa Bolivian puoleisella Titicaca jarvella olisi parempi saa. Bussi rajan toiselle puolelle otti n. viisi tuntia ja matkalla voi ihailla jarvi- ja maalaismaisemaa. Koko matkan aurinko paistoi iloisesti ja lammitti mukavasti minibussiamme.
Rajan ylitys meni tosi mutkattomasti, koko prosessi otti noin 15 minuuttia. Suurta eroa ei nain rajalla maitten valilla huomannut, paitsi etta Boliviassa naiset pukeutuu viela perinteisiin vaatteisiin, espanja on selkeampaa hinnat vaihtuu halvempiin. Vaikka Peru on halpa maa, saa Bolivia sen nayttamaan kalliilta. Esimerkkina, hostelli yon privaatti huoneella ja omalla vessalla ja suihkulla saa neljalla eurolla ja pizzan ravintolassa 1,5 eurolla.

Tassa Perun ja Bolivian rajalla

Copacabanaan saavuttuamme sade kuitenkin taas alkoi ja viela entista voimakkaampana. Mika oli todella saali koska rakastuin tahan pikku kaupunkiin ensi silmayksella. Copacabana on kaupunki Titicacan rannalla, jossa on rento, jopa vahan hippihenkinen meininki. Olisin ehdottomasti halunnut jaada pidemmaksi aikaa mutta sadekausi pilasi talla kertaa suunnitelmat ja paatin lahtea eteenpain La Paziin jotta ehtisin syntymapaiviksi karnevaaleille. Syntymapaiva sateisessa Copacabanassa ei kulostanut houkuttelevalta, koska sade oli ajoittain niin voimakas ettei hostellista voinut liikkua mihinkaan. Marleen ja Jordy jaivat odottelemaan parempia saita, toivottavasti paasivat nauttimaan aurinkoisesta Titicaca jarvesta! Tanne palaan kylla varmasti viela uudestaan :) Tassa pari aurinkoista kuvaa jotka nappasin matkalla Copacabanasta La Paziin

Matkalla piti ylittaa jarvi veneella

Bussi tuli perassa

Seuraavalla kerralla siis Titicacalle parempana vuoden aikana kun ei sada, taala voisi viettaa aikaa viikkotolkulla!! Seuraavaksi La Paz, Oruro ja karnevaalit :)

Arequipa ja Colca Cañon

Pariin viikkoon en ole paassy paivittamaan blogia, on ollu sen verran haipaakkaa. Niin paljon on myos tapahtunu etta taytyy pilkkoa osiin, ei mahdu yhteen postaukseen. Ensin siis tarinaa Arequipasta ja Colca Cañonista.

Saavuin Arequpaan noin pari viikkoa sitten ja taytyy sanoa, etta teki hyvaa lahtea Limasta ja suurkaupungin hulinasta.  Arequipa on kaunis kaupunki jota ymparoi tulivuoret Misti, Chachani ja PichuPichu.

Arequipa kutsutaan nimella “ La Ciudad de Blanca” (Valkea kaupunki) silla suuri osa taloista on rakennettu valkoisesta silla kivesta,  tassa tyypillinen Arequipalainen  katu.  

Plaza de Armas

Alpakoita

Tassa oiva sijoitus joka Suomi pojalle! 150 solea (n.50€) ja opit miten nainen isketaan!

Arequipassa nakee aika paljon turisteja mutta se ei kuitenkaan ole ihan taysin pilattu turisti kraasalla ja ylikalliilla hinnoilla. Keskustan nakee oikeastaan parissa paivassa mutta yoelamassa vois viihtya pitempaakin. Mulle riitti kuitenkin kolme pisco souria ja paatin jatkaa matkaa Colca Cañoniin, joka on siis suuri kanjoni lahella Arequipaa, noin tunnin ajomatkan paassa. Naihin kuviin ja tunnelmiin:

Huikeet on maisemat

Tein kolmen paivan vaelluksen kanjoniin joka oli aivan uskomaton kokemus. Maisemat oli henkea salpaavat ja yhtena vetonaulana Colcassa toimii kondorit jotka liitelee kanjonin ylla. Olivat kylla uljas ilmestys, harmi kun en saanut yhtaan hyvaa kuvaa niista, ainoastaan yksi kesympi uskaltautui lahikuvaan.

Colcan vaesto asuu suht eristyksessa sivistyksesta, pienimissa kylissa ainoana kulkuvalineena on aasi tai muuli ja sahkoa ei ole. Ihmiset puhuu aidinkielenaan Quechuaa, muinaista inkakielta ja toisena kielena espanjaa.
Ensimmaisena paivana laskeuduttiin alas kanjoniin ja yovyttiin paikallisen perheen luona. Sahkoa ei ollut ja pilkkopimeys iski joskus seitseman aikaan. Se ei tosin haitannut koska vaeltamisen jaljilta olin niin vasynyt etta uni maittoi jo kahdeksalta illalla, sita paitsi aamulla heratys oli ennen  kukonlaulua koska vaelukset oli parempi aloittaa aamuvarhasella koska keskipaivan polttava aurinko tekee etenemisesta taytta tuskaa.

Aasi on kateva kulkupeli jyrkassa maastossa

Aamumaisemaa

Luksus suihku, oli muuten kylmaa vetta!!

Majapaikka

Seuraavana paivana tie kavi taas kanjonin ja pikkuisten kylien lapi, yhdessa kylassa oli kylan vuosipaiva juhlat meneillaan, olisivat halunneet meidat mukaan illalliselle mutta valitettavasti ei voitu kun piti ehtia eteenpain ennen pimean koittoa.

Kyla kesella kanjonia

Tassa on kinkerit kuumimillaan

Kyllahan toi possu olis maistunu!!

Ja kylla kannatti patikoida seuraavalle lepopisteelle, koska siela odotti ihana paratiisi kyla!!

Oi kuinka suloinen pesa mulla oli!

Ansaitut oluet

Kolmantena paivana noustiin takas ylos noin puolentoista kilometrin matka joka tosin tuntui kymmenelta, aikaa kului noin kolme ja puoli tuntia ja taytyy sanoa etta oli aika voittaja fiilis kun ennen aamu yhdeksaa on kiivennyt vuoren huipulle. Kuvia matkan varrelta:
 

Aamu usva

Ylhaalla ollaan!

Ja tama kaikki siis ennen aamiaista!! Korkeus teki kiipeamisesta aika raskasta mutta kokapuun lehtien imeskeleminen helpotti oloa, niita kaytetaan korkeissa olosuhteissa vaivaan kun vaivaan ja ihan oikeesti myos toimii! Tasta jatkui matka bussilla takas Arqeuipaan, muutama kuva matkan varrelta:

Colca Cañon

Oltiin sen verran korkeella etta lunta tulla tuprutti!

Pienen pieni baby alpakka

Arquipassa viivyin viela yhden yon jonka nukuin kuin tukki  ja aamulla oli taas aikanen heratys koska bussi Punoon Titicaca jarvelle lahti jo kello kahdeksan.  Punoon lahdin viettamaan juhlaa nimelta Virgen de la Calendaria ja siita lisaa seuraavassa postauksessa!