Arequipa ja Colca Cañon

Pariin viikkoon en ole paassy paivittamaan blogia, on ollu sen verran haipaakkaa. Niin paljon on myos tapahtunu etta taytyy pilkkoa osiin, ei mahdu yhteen postaukseen. Ensin siis tarinaa Arequipasta ja Colca Cañonista.

Saavuin Arequpaan noin pari viikkoa sitten ja taytyy sanoa, etta teki hyvaa lahtea Limasta ja suurkaupungin hulinasta.  Arequipa on kaunis kaupunki jota ymparoi tulivuoret Misti, Chachani ja PichuPichu.

Arequipa kutsutaan nimella “ La Ciudad de Blanca” (Valkea kaupunki) silla suuri osa taloista on rakennettu valkoisesta silla kivesta,  tassa tyypillinen Arequipalainen  katu.  

Plaza de Armas

Alpakoita

Tassa oiva sijoitus joka Suomi pojalle! 150 solea (n.50€) ja opit miten nainen isketaan!

Arequipassa nakee aika paljon turisteja mutta se ei kuitenkaan ole ihan taysin pilattu turisti kraasalla ja ylikalliilla hinnoilla. Keskustan nakee oikeastaan parissa paivassa mutta yoelamassa vois viihtya pitempaakin. Mulle riitti kuitenkin kolme pisco souria ja paatin jatkaa matkaa Colca Cañoniin, joka on siis suuri kanjoni lahella Arequipaa, noin tunnin ajomatkan paassa. Naihin kuviin ja tunnelmiin:

Huikeet on maisemat

Tein kolmen paivan vaelluksen kanjoniin joka oli aivan uskomaton kokemus. Maisemat oli henkea salpaavat ja yhtena vetonaulana Colcassa toimii kondorit jotka liitelee kanjonin ylla. Olivat kylla uljas ilmestys, harmi kun en saanut yhtaan hyvaa kuvaa niista, ainoastaan yksi kesympi uskaltautui lahikuvaan.

Colcan vaesto asuu suht eristyksessa sivistyksesta, pienimissa kylissa ainoana kulkuvalineena on aasi tai muuli ja sahkoa ei ole. Ihmiset puhuu aidinkielenaan Quechuaa, muinaista inkakielta ja toisena kielena espanjaa.
Ensimmaisena paivana laskeuduttiin alas kanjoniin ja yovyttiin paikallisen perheen luona. Sahkoa ei ollut ja pilkkopimeys iski joskus seitseman aikaan. Se ei tosin haitannut koska vaeltamisen jaljilta olin niin vasynyt etta uni maittoi jo kahdeksalta illalla, sita paitsi aamulla heratys oli ennen  kukonlaulua koska vaelukset oli parempi aloittaa aamuvarhasella koska keskipaivan polttava aurinko tekee etenemisesta taytta tuskaa.

Aasi on kateva kulkupeli jyrkassa maastossa

Aamumaisemaa

Luksus suihku, oli muuten kylmaa vetta!!

Majapaikka

Seuraavana paivana tie kavi taas kanjonin ja pikkuisten kylien lapi, yhdessa kylassa oli kylan vuosipaiva juhlat meneillaan, olisivat halunneet meidat mukaan illalliselle mutta valitettavasti ei voitu kun piti ehtia eteenpain ennen pimean koittoa.

Kyla kesella kanjonia

Tassa on kinkerit kuumimillaan

Kyllahan toi possu olis maistunu!!

Ja kylla kannatti patikoida seuraavalle lepopisteelle, koska siela odotti ihana paratiisi kyla!!

Oi kuinka suloinen pesa mulla oli!

Ansaitut oluet

Kolmantena paivana noustiin takas ylos noin puolentoista kilometrin matka joka tosin tuntui kymmenelta, aikaa kului noin kolme ja puoli tuntia ja taytyy sanoa etta oli aika voittaja fiilis kun ennen aamu yhdeksaa on kiivennyt vuoren huipulle. Kuvia matkan varrelta:
 

Aamu usva

Ylhaalla ollaan!

Ja tama kaikki siis ennen aamiaista!! Korkeus teki kiipeamisesta aika raskasta mutta kokapuun lehtien imeskeleminen helpotti oloa, niita kaytetaan korkeissa olosuhteissa vaivaan kun vaivaan ja ihan oikeesti myos toimii! Tasta jatkui matka bussilla takas Arqeuipaan, muutama kuva matkan varrelta:

Colca Cañon

Oltiin sen verran korkeella etta lunta tulla tuprutti!

Pienen pieni baby alpakka

Arquipassa viivyin viela yhden yon jonka nukuin kuin tukki  ja aamulla oli taas aikanen heratys koska bussi Punoon Titicaca jarvelle lahti jo kello kahdeksan.  Punoon lahdin viettamaan juhlaa nimelta Virgen de la Calendaria ja siita lisaa seuraavassa postauksessa!