Santa Marta

Edelleen pysytellaan Karibian rannikolla Kolumbiassa, talla kertaa vuorossa rannikko kaupungit Baranquilla ja Santa Marta. Baranquilla oli seuraava kaupunki rannikkoa edettaessa Cartagenasta, kaupunki ei ole juurikaan turistien suosiossa ja sinne paastyani ymmarsin miksi... Kaupunki on itsessaan todella karu, siela ei tapahdu yhtikas mitaan ja rannat on rumia ja likaisia. Odotin Baranquillalta hieman enenmpi silla kaupungista kotoisin oleva pop prinsessa Shakira mainostaa laulussaan "Mira, en Baraquilla la gente baila asi!" mika suomeksi tarkoittaa kutakuinkin etta Baranquillassa osataan tanssia. Voipi olla mutta talla kertaa en paassyt tata todistamaan, kaikki baaritkin olivat joka ilta tyhjillaan kuin aavekaupungissa konsanaan.. En saanut edes yhtaan kaunista kuvaa napattua tasta paikasta joten postaan taman yhden ainoan kuvan jonka otin vaan muistoksi kuinka tylsalta siela naytti!

No, ei se mitaan, matka jatkui hyvin nopeasti seuraavaan kaupunkiin, Santa Martaan joka olikin ihan toista maata.. Santa Martassa paasin taas nauttimaan Karibian tunnelmasta ja kauniista rannoista seka sain tuntumaa paikalliseen kulttuuriin asumalla perheen luona joka majoitti sohva surffaajia kotonaan.

Perheen pienin olis lahossa ajelemaan isovelin motskarilla

Santa Martan ranta auringon laskiessa mailleen

Santa Marta ei ole mitaan ilman vierailua Parque Tyronaan, suureen kansallispuitoon heti rannikon tuntumassa. Puiston lapi patikoidaan pari tuntia trooppisen metsan lapi toinen toistaan kauniimmille rannoille, vietetaan paiva rannoilla, nukutaan yo teltassa ja seuraavana paivana patikoidaan ehka viela lisaa..

Yopyminen tapahtuu teltassa palmujen alla

Jos laiskottaa, matkaa metsan lapi voi jatkaa hevosella

Kuten aikasemminkin olen varmaan maininnut, ma en ole mikaan varsinainen rantojen rakastaja, tosin tammoinen rantaelama sopii mulle paremmin missa tiensa biitsille voi vaeltaa kauniin luonnon lapi ja ohjelmassa on siis muutakin kun vaan sita makaamista ja vedessa pulikointia. Tarkoituksena oli yopya teltassa ja aamulla jatkaa taas matkaa seuraavalle rannalle. Mutta... n. kolme tuntia rannalla makoiltuani aloin olla siina tylsistymis pisteessa etta ajatus toisesta samanlaisesta paivasta alkoi ahdistaa sen verran etta pakkasin kimpsut ja kampsut kasaan ja lahdin suunnistamaan takaisin lahtopisteeseen puiston portille. Riskilla mentiin koska sisaankaynti suljetaan kello 5 jonka jalkeen myos pimea laskeutuu hyvin nopeasti. Kello naytti puoli neljaa ja meno matka oli ottanut multa 2 tuntia, joten siita pitais nyt selviytya puolessatoista tunnissa.. Muuten edessa olis yo pimeassa metsassa. Paatin etta aivan sama kuinka nopeasti mun taytyy juosta, portille pitaa paasta takasin ennen sulkemista. Kyllahan siina muutaman juoksuaskeleen tosiaan sai ottaa mutta olin takasin puiston sisaankaynnilla kello 17.10 ja portit olivat viela auki joten paasin kuin paasinkin lahtemaan takaisin kaupunkiin.

Joka osottautui taysin oikeaksi ratkaisuksi, silla kaupungissa oli bileet pystyssa. Nimittain aitienpaiva bileet. Kolumbiassa aitit saavat ansaitsemansa arvostuksen ja heita juhlistetaan oikein kunnolla, aina aamuun asti. Koko perhe keraantyy jonkun suvun monista aideista kotiin, syo yhdessa jonka jalkeen alkaa bileet joihin siis koko suku osallistuu perheen pienimpia myoten. Musiikkia kuunnellaan kovalla ja kaikki tanssivat yhdessa, kunnes jossain vaiheessa iltaa siirrytaan ulos baariin/yokerhoon jatkamaan juhlia. Me kaytiin katsastamassa pakalliset "tienda bileet", joka on tyypillinen tapa juhlia ihmisille joilla ei ole varaa baarien hieman kalliimpiin hintoihin.. Nama bileet jarjestetaan "Tiendassa" joka siis paivas aikaan on tavallinen pieni kauppa/kioski joka myy karkkia, snakseja, virvokkeita ja ehka jotain paivittais tavaroita, mutta kuitenkin koostuu vain tiskista jonka takaa kaikki tarjolla olevat tuotteet loytyy ja yleensa muutamasta muovisesta tuoli penkki ryhmasta joiden aaressa virvokkeita voi nautiskella. 

Illalla, etenkin viikonloppuisin ja juhlapyhina, tienda kaantaa nupit kaakkoon ja musiikki pauhaa kaapin kokoisista kaiuttimista aina pari korttelia eteenpain, missa seuraava tienda jo sijaitseekin ja josta musiikki pauhaa yhta kovaa aina sita seuraavan kortteeliin..

Tassa Tiendassa on panostettu jopa diskovaloihin ja savukoneeseen

Lansimaalaisemmat bileet loytyy Tatangasta, pienesta hippikylasta kaupungin laidalla jonne turisteilla on tapana pakkautua viettamaan chillia rantaelamaa jokailtaisella juhlimisella hoystettyna. Baareissa soi listahitit ja meno on kun missa tahansa euroopan diskossa. Tasta syysta Tatanga ei mua suuremmin houkuttanut, eikos sita toiseen maailman kolkkaan matkusteta juuri siksi etta haluaa kokea paikallisen kulttuurin ja meininkin? Paivalla Tatanga on tunnelmallinen pikku kalastaja kyla jossa hipit kaupittelevat kasitoitaan, reggae soi ja elama on leppoisaa.

Cartagena de Indias ja valkeat rannat

Medellinista lensin Kolumbian Karibian rannikolle paratiisiin nimelta Cartagena de Indias. Cartagenan sanotaan olevan Kolumbian kaunein kaupunki ja mina yhdyn tahan mielipiteeseen ilman pienintakaan epailysta. Suuren kaupungin tunnelmaa luovat pilvepiirtajat aivan rannan tuntumassa ja kaupungin kauneutta lisaa El Centro, eli vanha kaupunki ja sita ymparoiva muuri jonka Espanjaiset rakensivat suojaamaan kaupunkia merirosvoilta. Kaupugissa valltsee Karibian rento meiniki, ihmiset pukeutuvat varikkaasti, nauravat aanekkaasti ja musiikki soi iloisesti joka paikassa. Tassa heti alkuun muutamat kuvat kaupungista niin saatte vahan ideaa mista puhun

Kaupunkia ymparoiva muuri

Uutta ja vanhaa yhdistettyna..

Talla matkalla mua ei ole seurannut ainoastaan vain suoelusenkeli joka on pitany kaikki vaarat seka pahat ihmiset loitolla minusta, vaan myos erityisen hyva tuuri. Cartagenassa hyva tuuri paatti hemmotella mua oikein todenteolla ja johdatti mut sohvasurffaamaan ihanimmista ihanimman tyton luo, joka sattui myos asumaan ihanimmista ihanimmassa asunnossa, pilvenpiirtajan 19:ssa kerroksessa ranta-, meri- ja kaupunki nakoalalla SEKA uima altaalla varustettuna. Tama kaikki ystavaiseni, siis taysin ilmaiseksi silla sohvasurffauksessa asumisesta ei ole tarkoitus maksaa. Niille joille sohvasurffaus ei ole tuttu kasite tiedoksi etta se on kommuuni netissa joka majoittaa matkaajia ilmaiseksi kodissaan, odottamatta siita rahaa tai mitaan muutakaan vastapalvelusta. Toki vaihtokauppana saa tavata ihania ihmisa ympari maailman joista joidenkin kanssa paadytaan ikuisiksi ystaviksi. Sohva surffauksen kautta paasee tutustumaan muiden maiden kulttuuriin ja tapoihin omasta kotoa kasin, silla aina ei ole mahdollisuutta matkustaa muualle niita kokemaan. Tasta syysta rakastan tata projektia ja majoitan ihmisa omassakin kotonani Dublinissa niin usein kuin mahdolista!

Surffari hostini Macella rakasti tata projektia myos ja yleensa hanella olikin talo taynna sohvasurffareita ympari maailmaa. Niinkuin tallakin kertaa. Marcellan kodissa Cartagenassa viettanamamme aikana sulauduimme yhdeksi suureksi perheeksi joka soi yhdessa kolme kertaa paivassa, musisoi, tanssi ja juhli. Moinen yhteilollisyys oli mukavaa vaihtelua meikalaiselle silla suurimman osan ajasta reissaan yksinani.

Marcellan partsilla, ei valittamista nakoalassa eika olosuhteissa

Uima-allaskaan ei ollut hassumpi..

Tassa pelataan julkkis aliasta, ihmisa on niin jenkeista, englannista, sveitsista kuin ruotsistakin.

Marcella ja Mick musisoi

Iloinen joukkomme  valmiina humppaamaan Cartagenan yossa

Marcella oli varsinainen tehopakkaus. Milloin han ei toiminut paatyossaan koululla opettajana, han veti jooga- ja zumba tunteja tai kokkasi ja jakoi ruokaa kodittomille. Tassa koko kaupungin yhteinen Zumbatunti keskusaukiolla.

Cartagenan oma ranta jatkuu pitkalle, aallot ovat juuri sopivan kokoiset ja veden lampotila on juuri sopiva kylpyvesiaste. Mutta viela upeammat biitsit loytyy noin tunnin venematkan paasta jonne lahdin nauttimaan Karibian meren turkooseista vesista pariksi paivaa. Suuntana Playa Blanca jonka nimikin jo kertoo etta valkeaa on hiekka. Matkaseurana Marcellan kotona asustaneet Barceloonailaiset Eric, Iris ja Neus.

Laiva valmiina lahtoon

Tassa vasemmalta lukien: Neus, Iris, Karibialainen mamma ja Eric

Ylakuvassa perataan kalaa paikallisen ravintolan lounas tarpeisiin. Naihin aikoihin oli juuri Suomessa iltalehden loopeissa kuinka "suurin osa helsinkilaisista ravintoloista laiminlyo hygieniaa".. Minkakohan tuomion tama "avokeittio" olis saanu Suomen terveysvirannoimaisilta, taala alla olevat lehmat kayskentelivat muina lehmina ympariinsa ja sama alue toimi myos kulkukoirien vessana. Onneks mulla oli omat evaat mukana..

Paivan rannalla makoilun jalkeen maistuu huurteinen. Ja ananas.

Playa Blancalla nukutaan joko riippumatossa tai teltassa.

Matkatovereillani oli teltta mukana johon myos mina ängin. Riippumatto ois ollu ehka mukavampi..

Playa Blanca heraamassa uuteen paivaan

Rakkautta rantavedessa

Valkkasin mekon savysavyyn meriveden kanssa :)

Taman paatti vei meidat takas Cartagenaan, johan tassa kerkeskin tulla kaupungin elamaa ikava!