Granada ja lisaa tulivuoria

Granadaan tein hyvin pikaisen pysahdyksen, viivyin kaupungissa ainoastaan yhden, mutta sitakin hauskemman yon. Granada on turisti ystavallinen kaupunki Nicaraguassa jossa tehdaan turisti juttuja eli shoppaillaan paikallisia kasitoita ja istutaan baarissa/ravintelissa. Mina sijoitan materiaalin sijasta hyvaan ruokaan ja juomaan, eli keskityin jalkimmaiseen. Hyvaa ruokaa tosin saa Nicaraguassa metsastaa, paikan erikoisuus "Gallo Pinto" koostuu niinkin yksinkertaisista aineksista kun riisista, pavuista, kanamunista ja paistetuista banaaneista. Tama sapuska tuli minulle hyvinkin tutuksi Nicaragua osuuden aikana, lahinna edullisuutensa vuoksi ja koska sita nyt sattui aina olemaan joka paikassa tarjolla. Mutta eihan pavuissa, riisissa ja kanamunissa sinansa mitaan vikaa ole joten kyllahan silla eleli. 

Granadasta loytyi myos tama, ihka aidon Irlantilais miehen pitama ihka aito Irlantilais pubi. Noh, eihan sita Irkku pubi tunnelmaa mitenkaan pain saa valitettya Vali-Amerikkaan asti mutta tapasinpas ainakin ihmisia 'kotoa', joiden kanssa vietin ratki riemukkaan illan viskin ja jutustelun parissa, helpottihan koti-ikavaa kummasti !

Granadan kaunista kaupunki tunnelmaa kuvin

Se Granadan pikavisiitista, seuraavaksi matkasin laheiseen kaupnkiin Masayaan jossa olis taas ollut tulivuori kiipeilya tarjolla.. Innolla odotin yovaellusta tulivuoren kraaterille jossa voi pimean laskeuduttua nahda punaisen laavan kiehuvan tulivuoren sydamessa.. Mutta jouduin pettymaan pahemman kerran silla tulvuorella oli juuri n. kuukausi takaperin tapahtunut pieni purkaus, ja jalki purkausten vaara oli edelleen olemassa jotenka yovaelluksia ei tehty ja muutenkin paasy kraaterille oli todella rajoitettua ja maisemat oli metsapalojen vuoksi karua katseltavaa eli tama reissu meni hieman penkin alle, mutta no hata, tulivuoria oli viela lisaa tulossa myohempana reissua eli ei muuta niita kohti! Tassa parit kuvat siita mita kuitenkin paasin nakemaan Masaya vuorella

Nakyma tulivuoren rinteelle, tassa oli ollut ennen metsaa jonka purkauksessa lentanyt laava oli polttanut maan tasalle

San Juan del Sur ja Isla Ometepe

Sueraavaksi matkan varella oli Nicaragua, ja rajan ylityksen jalkeen siirryttiin ajassa noin 20 vuotta taaksepain Costa Ricaan verrattuna. Kulkupelit vaihtuivat hevosiin tai "chicken busseihin" jotka ovat siis ikivanhoja Amerikkalaisia koulubusseja tai muuten vaan ikivanhoja busseja jenkkiloista, ihmettelen kuinka ne viela kulkivat eteenpain.. Tosin aina eivat ihan taysilla kulkenutkaan, muutaman kerran hajosivat matkan varrella ja jattivat koko bussilastillisen tien poskeen odottamaan seuraavaa bussia. En ole ihan varma mista nimitys "chicken bus" tulee mutta kerran tosin nain tavaran sailytys hyllylla laatikollisen pikku tipuja ja yhden kerran jopa ison possun matkustavan bussin katolla.. Etta ehkapa se nimi jotenki liittyy naihin koti elaimiin jotka matkustavata ihmisten joukossa. Nicaragua lukeutuu Vali-Amerikan koyhimpiin maihin, ehkapa taloudelliseti mutta matkailu mahdollisuuksien osalta Nicaragua on kylla kaikkea muuta. Suunnitemissa oli viettaa Nicaraguassa 3 viikkoa mutta jumahdin sinne noin puoleksitoista kuukaudeksi, niin kovasti tykastyin Nica-meininkiin.

Chicken bus

Aloitin reissun rantaloma kohteesta nimelta San Juan del Sur, joka oli ihan jees, mutta jos ei rakasta surffausta, rantoja tai amerikkalaisia spring break tyylilla juhlivia teineja, niin taman kohteen voi oikastaan jattaa suosiolla valiin.. Juan Del Surin ranta on ihan kiva, mutta ei se kaikista kaunein varsinkin kun minut on jo pilalle hemmoteltu Karibian valkoisilla hiekkarannoilla. Lahimaastosta loytyy lisaa rantoja, lahinna surffi harrastajille. Bile-elama kaupungissa on myos ihan omaa luokkaansa, mutta minusta ympari paissaan riehuvat jenkki/aussi teinit ovat jotenki luotaan tyontavia, kaipa ma olen jo ohitanut sen ian etta on kivaa juoda 24/7 ja sammua aurinko tuoliin ja sit otetaan kuvia ja nauretaan kippurassa sille viela kaks paivaa jalkeen pain, jippiajee..

Viivyin yhden yon tassa bilehostellissa joka riitti mulle, natit oli maisemat kuitenkin!

San Juan del Surin biitsi

Surffausta en edelleenkaan harrasta eika oikeastaan edes kiinnosta kokeilla joten matka jatkui nopeaan seuraavaan kohteeseen, Nicaragua jarvella sijaitsevalle saarelle, Ometepelle joka onkin aivan toista luokkaa...

Isla Ometepe koostuu kahdesta tulivuoresta, Maderaksesta ja Concepcionista. Saarella vallitsee taydellinen rauha ja seeseteisyys, aktiivinen savua tupruttava tuli vuori Concepcion luo oman taiaonmaisen tunnelmansa ja tyyni jarven ranta joka kiertaa koko saarta sai minut tuntemaan taydellista symbioosia saaren uskomattoman kauniin luonnon kanssa.

Isla Ometepe jarvelta kuvattuna

Tulivuori Concepcion

Tulivuori Maderas

Ilta ratsastuksella rannalla

Vietin Ometepella viisi paivaa, ihan vaan chillailellen riippumatossa, pyoraillen ympari saarta ja tekemalla iltauinteja lampoiseen jarveen. Kiipesin myos tulivuorista pienemmalle, Maderakselle joka oli mahtava, mutta suhteellisen rankka kokemus. Vaikka olenkin jokseenkin kokenut vaeltaja, tama yhteensa 11 tunni retki ylos ja alas tulivuoren rinnetta otti voimille ehka vahan turhankin raskaasti, jain lepailemaan Ometepelle viela pariksi paivaksi koska jalat ei yksin kertaisesti suostunu tottelemaan kaskyja pariin piavaan taman vuori kiipeilyn jalkeen, huh.. Mutta sita ma juuri vaeltamisessa rakastan, siina paasee haastamaan itsesnsa mutta samalla ei tarvitse tuijottaa kuntosalin ankeaa seinaa vaan sen sijaan kaunista luontoa, upeita maisemia ja kuunnella howler apinoiden hieman pelottavaakin ulinaa puissa. Ja ne evastauot, kun armottoman kipuamisen jalkeen jokainen solu huutaa energiaa ja paasee kaivamaan sen sampylan ja snickers patukan repusta ja mussuttaa niita tyytyvaisena, hyvalla omalla tunnolla luonnon helmassa, sanonpahan vaan etta hyvalle maistuu!

Nakymat puolesta valista matkaa

Just in case...

Vaellus seurueemme

Metsassa voi tulla vastaan jopa lehmia

Vuoren huipulla oli entisesta kraateristaa vaan lammikko jaljella jossa paasi kylpemaan hikoilut pois, ennen matkaa alaspain joka ei ollut yhtaan sen helpompi reitti kun ylospainkaan...

Lepohetki

Tie oli raskas ja mutainen

Raskaan vaelluksen jalkeen Ometepella rentoudutaan luonnon muodostamassa "uima-altaassa" keskella metsaa, vesi altaassa on kristallin kirkasta ja toimii myos spa hoitolana silla tulivuoresta kulkeutuvat mineraalit hellivat ihoa ja vaitetaan jopa etta taalta palatessaan on nuorentunut jopa vuosikymmen.. Eli ma naytan nyt 16 vuotiaalta, jesh!!

Viikko Costa Ricassa

Panamsta seuraava kohde oli Costa Rica, jonne siis olisin halunnut paatya jo paljon aikaisemmin mutta taman pakollisen Panama pysahdyksen vuoksi paasin perille viikkoa suuniteltua myohemmin, mika myos tarkoitti viikoa vahemaan aikaa paikan paalla :(

Costa Rica on surffareiden, eko turistien (mita tuo nyt sitten tarkottaakaan) ja luonnossa seikkailijoiden paratiisi kohde upean luontonsa ja taydellisten surffi rantojensa ja aaltojensa ansioista. Maa on myos jooga harrastajien suosiossa. Costa Rican sanotaan olevan jo lahella lansimaista kulttuuria mutta ma en kylla lahtis ihan yhtymaan tuohon, kylla siela tunti edelleen olevansa Latinailaisessa Amerikassa, paitsi kaupan kassalla ostoksia maksaessa.. Costa Rican hinnat alkaa lahennella jo euroopan hintoja, joten taas sain olla laskemassa paivittain mihin pennoseni kaytan. Viikossa Costa Ricassa ei paljoa ehdi nahda ja nyt piti valita haluanko kayttaa vahaisen aikani sademetsassa vai rannoilla. Uskokaa tai alkaa, talla kertaa valitsin rannat, silla sadekausi oli juuri alkanut ja luonnollisesti silloin sademetsassa sataa runsain maarin. Suuntasin siis taas Karibian rannikolle hippikylaan nimelta Puerto Viejo, siela sain nauttia auringosta ja meresta ja rennosta meingista, rannikolla sade alkaa vasta iltapaivasta noin kolmen aikaan.

Koira ystavani jotka pitivat mulle seuraa ranta kavelyllani

Saaret on edelleen aika valkoset lahes puolen vuoden reissaamisen jalkeen.

Ma olen aina kuvitellut Costa Rican vihreana, aurinkoisena paratiisi lomakohteena josta tulee parhaat ananakset (suurin osa suomenkin markettien hyllyilta loytivista ananaksista tulee taalta) mutta tosiasiassa siela sataa suurimman osan vuodesta, siis todella sataa kaatamalla. Sadekausi alkaa Huhtikuussa, eli juuri sopivasti kun olin saapunut paikan paalle ja kestaa siita eteenpain aina 9 kuukuatta. Mutta vihreydesta olin oikeassa. Costa Ricassa nakee joka puolella sademetsaa ja muuta vihreaa kasvillisuutta niin paljon, etta jos varien nakemisesta vois saada myrkytyksen niin taala sen sais varmasti vihreasta varista. Runsaalla sateella on kai osuutensa tahan..

Anyways, nautin paivistani Puerto Viejossa, vuokrasin pyoran jolla ajelin ympariinsa ja pongailin apinoita ja laiskiaisia puussa, seka hengailin kivojen tyyppien kanssa paakapungissa San Josessa (joka on tosin yksi rumimmista koskaan nakemistani kaupungeista. Ilmiesesti paikalliset on kelannu etta kun muuten on maassa niin kaunista niin paakaupunkin viihtyvyyteen ei tarvitse panostaa). Mutta jos suunnittelet lomaa Costa Ricaan, se on parempi ajoittaa tammi - maaliskuulle jotka ovat vuoden ainoat kuukaudet ilman rankkasateita. Kuvat jaa koyhiksi koska mulla ei viela ollut uutta kameraa hankittuna, parit kuvat otin San Josesta sohvasurffarin kameralla ja muutaman napsasin Puerto Viejosta puhelimen kameralla, ei mitaan huippuluokan otoksia mutta minkas teet..

Parque Central San Jose

Mun mielesta pulujen kanssa leikkiminen on jokseenkin ällöä...

Turisti markkinat

Kaupungin koristelua San Josen tyyliin, no yritysta oli ainakin..

Menen tassa blogin kirjotuksessa taas reilu kuukauden jaljessa, (tai nyt alkaa vissiin jo lahennella toista kuukautta) ja reissussa aletaan itseasiassa menna jo siina vaiheessa etta olen alkanut katselemaan lentolippuja takas kotiin pain, joka oli suhteellisen tunteellinen paatos silla oli tosi hilkulla etten jaanyt tanne ikihyviksi. No, paaseehan tanne aina takasin halutessaan!

Viela on n. kuukausi reissua jaljella, mutta sina ajassa pitais viela koluta Guatemala ja Mexico joten yritan viettaa mahdollisimman vahan aikaa nettikahviloissa, voipi olla etta en enaa paljon kuulumisia reissulta ehdi kirjotella mutta parhaani teen, kirjoittelen loput reissukuulumiset sitten vaikka kotoa kasin. syksyn saapuessa Irlantiin on mukava muistella aurinkoista ja ihanaa aikaa Vali-Amerikassa :)