San Juan del Sur ja Isla Ometepe

Sueraavaksi matkan varella oli Nicaragua, ja rajan ylityksen jalkeen siirryttiin ajassa noin 20 vuotta taaksepain Costa Ricaan verrattuna. Kulkupelit vaihtuivat hevosiin tai "chicken busseihin" jotka ovat siis ikivanhoja Amerikkalaisia koulubusseja tai muuten vaan ikivanhoja busseja jenkkiloista, ihmettelen kuinka ne viela kulkivat eteenpain.. Tosin aina eivat ihan taysilla kulkenutkaan, muutaman kerran hajosivat matkan varrella ja jattivat koko bussilastillisen tien poskeen odottamaan seuraavaa bussia. En ole ihan varma mista nimitys "chicken bus" tulee mutta kerran tosin nain tavaran sailytys hyllylla laatikollisen pikku tipuja ja yhden kerran jopa ison possun matkustavan bussin katolla.. Etta ehkapa se nimi jotenki liittyy naihin koti elaimiin jotka matkustavata ihmisten joukossa. Nicaragua lukeutuu Vali-Amerikan koyhimpiin maihin, ehkapa taloudelliseti mutta matkailu mahdollisuuksien osalta Nicaragua on kylla kaikkea muuta. Suunnitemissa oli viettaa Nicaraguassa 3 viikkoa mutta jumahdin sinne noin puoleksitoista kuukaudeksi, niin kovasti tykastyin Nica-meininkiin.

Chicken bus

Aloitin reissun rantaloma kohteesta nimelta San Juan del Sur, joka oli ihan jees, mutta jos ei rakasta surffausta, rantoja tai amerikkalaisia spring break tyylilla juhlivia teineja, niin taman kohteen voi oikastaan jattaa suosiolla valiin.. Juan Del Surin ranta on ihan kiva, mutta ei se kaikista kaunein varsinkin kun minut on jo pilalle hemmoteltu Karibian valkoisilla hiekkarannoilla. Lahimaastosta loytyy lisaa rantoja, lahinna surffi harrastajille. Bile-elama kaupungissa on myos ihan omaa luokkaansa, mutta minusta ympari paissaan riehuvat jenkki/aussi teinit ovat jotenki luotaan tyontavia, kaipa ma olen jo ohitanut sen ian etta on kivaa juoda 24/7 ja sammua aurinko tuoliin ja sit otetaan kuvia ja nauretaan kippurassa sille viela kaks paivaa jalkeen pain, jippiajee..

Viivyin yhden yon tassa bilehostellissa joka riitti mulle, natit oli maisemat kuitenkin!

San Juan del Surin biitsi

Surffausta en edelleenkaan harrasta eika oikeastaan edes kiinnosta kokeilla joten matka jatkui nopeaan seuraavaan kohteeseen, Nicaragua jarvella sijaitsevalle saarelle, Ometepelle joka onkin aivan toista luokkaa...

Isla Ometepe koostuu kahdesta tulivuoresta, Maderaksesta ja Concepcionista. Saarella vallitsee taydellinen rauha ja seeseteisyys, aktiivinen savua tupruttava tuli vuori Concepcion luo oman taiaonmaisen tunnelmansa ja tyyni jarven ranta joka kiertaa koko saarta sai minut tuntemaan taydellista symbioosia saaren uskomattoman kauniin luonnon kanssa.

Isla Ometepe jarvelta kuvattuna

Tulivuori Concepcion

Tulivuori Maderas

Ilta ratsastuksella rannalla

Vietin Ometepella viisi paivaa, ihan vaan chillailellen riippumatossa, pyoraillen ympari saarta ja tekemalla iltauinteja lampoiseen jarveen. Kiipesin myos tulivuorista pienemmalle, Maderakselle joka oli mahtava, mutta suhteellisen rankka kokemus. Vaikka olenkin jokseenkin kokenut vaeltaja, tama yhteensa 11 tunni retki ylos ja alas tulivuoren rinnetta otti voimille ehka vahan turhankin raskaasti, jain lepailemaan Ometepelle viela pariksi paivaksi koska jalat ei yksin kertaisesti suostunu tottelemaan kaskyja pariin piavaan taman vuori kiipeilyn jalkeen, huh.. Mutta sita ma juuri vaeltamisessa rakastan, siina paasee haastamaan itsesnsa mutta samalla ei tarvitse tuijottaa kuntosalin ankeaa seinaa vaan sen sijaan kaunista luontoa, upeita maisemia ja kuunnella howler apinoiden hieman pelottavaakin ulinaa puissa. Ja ne evastauot, kun armottoman kipuamisen jalkeen jokainen solu huutaa energiaa ja paasee kaivamaan sen sampylan ja snickers patukan repusta ja mussuttaa niita tyytyvaisena, hyvalla omalla tunnolla luonnon helmassa, sanonpahan vaan etta hyvalle maistuu!

Nakymat puolesta valista matkaa

Just in case...

Vaellus seurueemme

Metsassa voi tulla vastaan jopa lehmia

Vuoren huipulla oli entisesta kraateristaa vaan lammikko jaljella jossa paasi kylpemaan hikoilut pois, ennen matkaa alaspain joka ei ollut yhtaan sen helpompi reitti kun ylospainkaan...

Lepohetki

Tie oli raskas ja mutainen

Raskaan vaelluksen jalkeen Ometepella rentoudutaan luonnon muodostamassa "uima-altaassa" keskella metsaa, vesi altaassa on kristallin kirkasta ja toimii myos spa hoitolana silla tulivuoresta kulkeutuvat mineraalit hellivat ihoa ja vaitetaan jopa etta taalta palatessaan on nuorentunut jopa vuosikymmen.. Eli ma naytan nyt 16 vuotiaalta, jesh!!

Viikko Costa Ricassa

Panamsta seuraava kohde oli Costa Rica, jonne siis olisin halunnut paatya jo paljon aikaisemmin mutta taman pakollisen Panama pysahdyksen vuoksi paasin perille viikkoa suuniteltua myohemmin, mika myos tarkoitti viikoa vahemaan aikaa paikan paalla :(

Costa Rica on surffareiden, eko turistien (mita tuo nyt sitten tarkottaakaan) ja luonnossa seikkailijoiden paratiisi kohde upean luontonsa ja taydellisten surffi rantojensa ja aaltojensa ansioista. Maa on myos jooga harrastajien suosiossa. Costa Rican sanotaan olevan jo lahella lansimaista kulttuuria mutta ma en kylla lahtis ihan yhtymaan tuohon, kylla siela tunti edelleen olevansa Latinailaisessa Amerikassa, paitsi kaupan kassalla ostoksia maksaessa.. Costa Rican hinnat alkaa lahennella jo euroopan hintoja, joten taas sain olla laskemassa paivittain mihin pennoseni kaytan. Viikossa Costa Ricassa ei paljoa ehdi nahda ja nyt piti valita haluanko kayttaa vahaisen aikani sademetsassa vai rannoilla. Uskokaa tai alkaa, talla kertaa valitsin rannat, silla sadekausi oli juuri alkanut ja luonnollisesti silloin sademetsassa sataa runsain maarin. Suuntasin siis taas Karibian rannikolle hippikylaan nimelta Puerto Viejo, siela sain nauttia auringosta ja meresta ja rennosta meingista, rannikolla sade alkaa vasta iltapaivasta noin kolmen aikaan.

Koira ystavani jotka pitivat mulle seuraa ranta kavelyllani

Saaret on edelleen aika valkoset lahes puolen vuoden reissaamisen jalkeen.

Ma olen aina kuvitellut Costa Rican vihreana, aurinkoisena paratiisi lomakohteena josta tulee parhaat ananakset (suurin osa suomenkin markettien hyllyilta loytivista ananaksista tulee taalta) mutta tosiasiassa siela sataa suurimman osan vuodesta, siis todella sataa kaatamalla. Sadekausi alkaa Huhtikuussa, eli juuri sopivasti kun olin saapunut paikan paalle ja kestaa siita eteenpain aina 9 kuukuatta. Mutta vihreydesta olin oikeassa. Costa Ricassa nakee joka puolella sademetsaa ja muuta vihreaa kasvillisuutta niin paljon, etta jos varien nakemisesta vois saada myrkytyksen niin taala sen sais varmasti vihreasta varista. Runsaalla sateella on kai osuutensa tahan..

Anyways, nautin paivistani Puerto Viejossa, vuokrasin pyoran jolla ajelin ympariinsa ja pongailin apinoita ja laiskiaisia puussa, seka hengailin kivojen tyyppien kanssa paakapungissa San Josessa (joka on tosin yksi rumimmista koskaan nakemistani kaupungeista. Ilmiesesti paikalliset on kelannu etta kun muuten on maassa niin kaunista niin paakaupunkin viihtyvyyteen ei tarvitse panostaa). Mutta jos suunnittelet lomaa Costa Ricaan, se on parempi ajoittaa tammi - maaliskuulle jotka ovat vuoden ainoat kuukaudet ilman rankkasateita. Kuvat jaa koyhiksi koska mulla ei viela ollut uutta kameraa hankittuna, parit kuvat otin San Josesta sohvasurffarin kameralla ja muutaman napsasin Puerto Viejosta puhelimen kameralla, ei mitaan huippuluokan otoksia mutta minkas teet..

Parque Central San Jose

Mun mielesta pulujen kanssa leikkiminen on jokseenkin ällöä...

Turisti markkinat

Kaupungin koristelua San Josen tyyliin, no yritysta oli ainakin..

Menen tassa blogin kirjotuksessa taas reilu kuukauden jaljessa, (tai nyt alkaa vissiin jo lahennella toista kuukautta) ja reissussa aletaan itseasiassa menna jo siina vaiheessa etta olen alkanut katselemaan lentolippuja takas kotiin pain, joka oli suhteellisen tunteellinen paatos silla oli tosi hilkulla etten jaanyt tanne ikihyviksi. No, paaseehan tanne aina takasin halutessaan!

Viela on n. kuukausi reissua jaljella, mutta sina ajassa pitais viela koluta Guatemala ja Mexico joten yritan viettaa mahdollisimman vahan aikaa nettikahviloissa, voipi olla etta en enaa paljon kuulumisia reissulta ehdi kirjotella mutta parhaani teen, kirjoittelen loput reissukuulumiset sitten vaikka kotoa kasin. syksyn saapuessa Irlantiin on mukava muistella aurinkoista ja ihanaa aikaa Vali-Amerikassa :)

Panama ja sen kanava

Kolumbia osuuden jalkeen minua alkoi ensimmaista kertaa matkallani seuraamaan pieni muotoinen epaonnen jakso.. Olin paattanyt jattaa Kolumbiasta seuraavan maan, Panaman kokonaan valiin, paa-asiassa koska Panamassa ei ole juurikaan muuta nahtavaa kun Karibian ja Tyynen meren rannat ja vietettyani lahes kolme viikkoa Kolumbian Karibian rannikolla, mietin etta seuraavaksi voisi kehittaa muuta ohjelmaa. Panamaan on myos kallista matkustaa ja siela on noin yleensa ottaenkin suht hinnakasta joten ajattelin etta voin jattaa taman kohteen talla kertaa suosiolla valiin.

Kohtalo puuttui kuitenkin peliin ja lentolippu Kolumbiasta Costa Ricaan joka siis olis ollut seuraava maa, vaihtuikin lahtoselvitysta tehdessa lentolipuksi Panamaan. Mulla olis nimittain pitanyt olla esittaa jonkinlainen tiketti ulos Costa Ricasta, jota mulla ei tietankaan ollut koska enhan ma voi tietaa milloin ja miten sielta edes olisin matkustanut eteenpain. Ystavallinen lentokentta virkailija tarjosi hymyillen 400$ arvoista lentolippua pois Costa Ricasta haluamani paivana johon en voinut todeta muuta kun etta sorry, reppureissaajan kukkarosta ei moisia rahoja loydy. Yleensahan matkustan bussilla maitten valilla mutta bussilupun etukateen hankiminen ei tietenkaan naissa maissa onnistu, joten paasy Costa Ricaan evattiin ja vaihtoehtona tarjottiin lentoa Panamaan. Ekaks otti paahan niin hemmetisti, mutta sitten kelasin etta ehkapa talla on tarkoituksensa ja mun todella pitaa paasta kokemaan Panama, kukaties edessa olisi elaman mullistava reissu..

Talla kertaa positiivista ajattelua ei palkittu vaan sen sijaan vahaiset odotukseni Panaman suhteen alittuivat viela entisestaan paastyani paikan paalle. Ensimmaisen pettymyksen tuotti saa. Panama City muistutti lahinna valtavaa hoyrysaunaa kuuman ja kostean ilmastonsa vuoksi ja lisaksi saapueassani vetta satoi kaatamalla. Taksi kuski kertoi etta sadekausi oli juuri sopivasti alkanut ja tulisi kestamaan seuraavat 9 kuukautta. Eli siis Pamassa sataa 9 kuukautta vuodesta, ei mikaan ihanteellinen loma kohde sanoisin.. Ja mita ihmeen iloa on kuumasta ja kosteasta saasta jossa hikoiluttaa ja ahdistaa jos ei edes naa vilausta auringosta, kysympahan vaan..

Seuraava jarkytys oli taksi kuskin pytaama hinta kyydista keskustaan, 30 dollaria joka on suurin piirtein reppureissaajan paivan pudjetti. Panama Cityssa ei pelaa mikaan, ainakaan julkinen liikenne joten jouduin kayttamaan naita torky kalliita taksi palveluita paivittain, joka tarkoitti sita etta huvituksiin ei jaanyt juurikaan rahaa. 

Ihmiset oli tyokeita, kukaan ei halunnut auttaa missaan tilanteessa ja turistia koijattiin minka keritiin, yhden kerran ystavallinen taksikuski rouva veloitti multa sen oikean hinnan mita paikalliset maksaa kyydeistaan ja sen jalkeen vasta ottikin paahan tajutessani kuinka paljon ekstraa olin maksanut joka ikinen muu kerta.

Kaiken kukkuraksi suhteellisen uudesta kamerastani (jonka ostin Boliviasta n.3 kk sitten) meni linssi rikki joten sekin oli kayttokelvoton, kamera liikkessa tuomio oli etta uusi linssi ois tilattava, maksaa n.100$ (kameran hinta oli 120$) ja korjaaminen ottaisi 3 viikkoa. Just. Pitakaa linsinne perhana.. Sittemmin olen jo taas hankkinut uuden kameran mutta Panama - Costa Rica valilla en paase hoystamaan blogi postauksia juurikaan kuvilla, mita nyt muutaman olen rapsinyt ikivanhan iPhonen surkealla kameralla.

Panama vaikuttaa valtavalta kaupungilta korkeine pilvenpiirtajineen mutta sita se ei kuitenkaan ole, koska suurin osa naista rakennuksista on tyhjillaan, rakennettu ainostaan rahanpesu tarkoituksissa. Panamaan voit tulla pesemaan likaiset rahasi, maan pankit kun eivat pida minkaanlaista kirjaa pankki tapahtumista tilien valilla. Iltaisin Panama City nayttaa suhteellisen pimealta silla naissa pilvenpiirtajissa ei valot pala.

Tassa muutama kuva jonka kerkesin kaupungista rapsimaan ennen kameran hajoamista. Kuten kuvista nakyy, harmaa on taivas eika aurinkoa juuri nay..

Panama Citysta loytyy myos vanha kaupunki, "Casco Viejo" jonka olis tarkotus olla turisti ystavallinen kauniimpi kaupungin osa. Tietty siela oli aloitettu entisointi ja kunnostus tyot just kun ma vierailen kaupungissa, joten ainut mita siela nain oli talojen raunoita, suoja pressuja ja raksa miehia. Ja nama raksamiehet nakivat myoskin minut. Latinalaisessa Amerikassa tytot saa aina jonkin verran huomiota, joka on paikoin ihan hauskaa ja piristavaakin. Mutta kokonainen kaupunginosa taynna rakasamiehia vislaamassa, huutelemassa tai muuten vaan paastelemassa epamaaraisia aania menee meikalaisen mukavuus rajan yli. Ensin moinen liika huomio oli erittain vaivaannuttavaa.. Sitten se rupes lahinna naurattamaan. Ja loppujen lopuksi rentouduin ja hymyilin natisti ukoille takas toivottaen mukavat paivan jatkot :) Suosittelenkin kaikille huonosta itsetunnosta karsiville naishenkiloille lomaa Panama Cityyn, kiva kesa mekko paalle, (fakutkin kay. Tai verkkarit. Tai jatesakki), muutama tunti kapsyttelya Casco Viejossa jonka jalkeen olo on kuin kauneimmalla jumalattarella.

Casco Viejo

Elamaa Panama Cityn kadulla, naisella vasemmalla ylla perinteinen Panamalainen puku

Panamasta loytyy tietenkin myos tama maailman kuulu Panaman Kanava, jonka kavin katsastamassa kerta tanne asti olin paatynyt..Yleisesti ottaen mua ei niin hirmuisesti moiset hokotykset innosta, mutta olihan se hienoa nahda suuren valtameri aluksen aluksen kulkevan lapi tasta pikkuruisesta kanavasta. (jonka tosin odotin olevan hieman spektaakkelimaisempi)

Oli mulla onneakin Panama Cityssa, nimittain paadyin taas kerran sohvasurffaamaan huippu mestoille, ihanalle brassi tytolle joka sattui asumaan mukavasissa olosuhteissa hienossa asunnossa kuntosalilla ja uima-altaalla varustuettuna. Meilla oli super hauskaa yhdessa ja kuuman kosteaa ilmaa oli mukava paeta viileaan uima-altaaseen, pilven piirtajien kohotessa horisontissa :)

Olut maistiaisia kauniin hostini Julianan kanssa

Pool area

Vietin yhteensa n. viikon Panama Cityssa, hommasin meno- seka poistumis lipun Costa Ricasta ja jatkoin matkaa toivoen etta siela minua odottaa parempi saa ja ystavallisemmat ihmiset.. Siita lisaa ensi kerralla...