Panama ja sen kanava

Kolumbia osuuden jalkeen minua alkoi ensimmaista kertaa matkallani seuraamaan pieni muotoinen epaonnen jakso.. Olin paattanyt jattaa Kolumbiasta seuraavan maan, Panaman kokonaan valiin, paa-asiassa koska Panamassa ei ole juurikaan muuta nahtavaa kun Karibian ja Tyynen meren rannat ja vietettyani lahes kolme viikkoa Kolumbian Karibian rannikolla, mietin etta seuraavaksi voisi kehittaa muuta ohjelmaa. Panamaan on myos kallista matkustaa ja siela on noin yleensa ottaenkin suht hinnakasta joten ajattelin etta voin jattaa taman kohteen talla kertaa suosiolla valiin.

Kohtalo puuttui kuitenkin peliin ja lentolippu Kolumbiasta Costa Ricaan joka siis olis ollut seuraava maa, vaihtuikin lahtoselvitysta tehdessa lentolipuksi Panamaan. Mulla olis nimittain pitanyt olla esittaa jonkinlainen tiketti ulos Costa Ricasta, jota mulla ei tietankaan ollut koska enhan ma voi tietaa milloin ja miten sielta edes olisin matkustanut eteenpain. Ystavallinen lentokentta virkailija tarjosi hymyillen 400$ arvoista lentolippua pois Costa Ricasta haluamani paivana johon en voinut todeta muuta kun etta sorry, reppureissaajan kukkarosta ei moisia rahoja loydy. Yleensahan matkustan bussilla maitten valilla mutta bussilupun etukateen hankiminen ei tietenkaan naissa maissa onnistu, joten paasy Costa Ricaan evattiin ja vaihtoehtona tarjottiin lentoa Panamaan. Ekaks otti paahan niin hemmetisti, mutta sitten kelasin etta ehkapa talla on tarkoituksensa ja mun todella pitaa paasta kokemaan Panama, kukaties edessa olisi elaman mullistava reissu..

Talla kertaa positiivista ajattelua ei palkittu vaan sen sijaan vahaiset odotukseni Panaman suhteen alittuivat viela entisestaan paastyani paikan paalle. Ensimmaisen pettymyksen tuotti saa. Panama City muistutti lahinna valtavaa hoyrysaunaa kuuman ja kostean ilmastonsa vuoksi ja lisaksi saapueassani vetta satoi kaatamalla. Taksi kuski kertoi etta sadekausi oli juuri sopivasti alkanut ja tulisi kestamaan seuraavat 9 kuukautta. Eli siis Pamassa sataa 9 kuukautta vuodesta, ei mikaan ihanteellinen loma kohde sanoisin.. Ja mita ihmeen iloa on kuumasta ja kosteasta saasta jossa hikoiluttaa ja ahdistaa jos ei edes naa vilausta auringosta, kysympahan vaan..

Seuraava jarkytys oli taksi kuskin pytaama hinta kyydista keskustaan, 30 dollaria joka on suurin piirtein reppureissaajan paivan pudjetti. Panama Cityssa ei pelaa mikaan, ainakaan julkinen liikenne joten jouduin kayttamaan naita torky kalliita taksi palveluita paivittain, joka tarkoitti sita etta huvituksiin ei jaanyt juurikaan rahaa. 

Ihmiset oli tyokeita, kukaan ei halunnut auttaa missaan tilanteessa ja turistia koijattiin minka keritiin, yhden kerran ystavallinen taksikuski rouva veloitti multa sen oikean hinnan mita paikalliset maksaa kyydeistaan ja sen jalkeen vasta ottikin paahan tajutessani kuinka paljon ekstraa olin maksanut joka ikinen muu kerta.

Kaiken kukkuraksi suhteellisen uudesta kamerastani (jonka ostin Boliviasta n.3 kk sitten) meni linssi rikki joten sekin oli kayttokelvoton, kamera liikkessa tuomio oli etta uusi linssi ois tilattava, maksaa n.100$ (kameran hinta oli 120$) ja korjaaminen ottaisi 3 viikkoa. Just. Pitakaa linsinne perhana.. Sittemmin olen jo taas hankkinut uuden kameran mutta Panama - Costa Rica valilla en paase hoystamaan blogi postauksia juurikaan kuvilla, mita nyt muutaman olen rapsinyt ikivanhan iPhonen surkealla kameralla.

Panama vaikuttaa valtavalta kaupungilta korkeine pilvenpiirtajineen mutta sita se ei kuitenkaan ole, koska suurin osa naista rakennuksista on tyhjillaan, rakennettu ainostaan rahanpesu tarkoituksissa. Panamaan voit tulla pesemaan likaiset rahasi, maan pankit kun eivat pida minkaanlaista kirjaa pankki tapahtumista tilien valilla. Iltaisin Panama City nayttaa suhteellisen pimealta silla naissa pilvenpiirtajissa ei valot pala.

Tassa muutama kuva jonka kerkesin kaupungista rapsimaan ennen kameran hajoamista. Kuten kuvista nakyy, harmaa on taivas eika aurinkoa juuri nay..

Panama Citysta loytyy myos vanha kaupunki, "Casco Viejo" jonka olis tarkotus olla turisti ystavallinen kauniimpi kaupungin osa. Tietty siela oli aloitettu entisointi ja kunnostus tyot just kun ma vierailen kaupungissa, joten ainut mita siela nain oli talojen raunoita, suoja pressuja ja raksa miehia. Ja nama raksamiehet nakivat myoskin minut. Latinalaisessa Amerikassa tytot saa aina jonkin verran huomiota, joka on paikoin ihan hauskaa ja piristavaakin. Mutta kokonainen kaupunginosa taynna rakasamiehia vislaamassa, huutelemassa tai muuten vaan paastelemassa epamaaraisia aania menee meikalaisen mukavuus rajan yli. Ensin moinen liika huomio oli erittain vaivaannuttavaa.. Sitten se rupes lahinna naurattamaan. Ja loppujen lopuksi rentouduin ja hymyilin natisti ukoille takas toivottaen mukavat paivan jatkot :) Suosittelenkin kaikille huonosta itsetunnosta karsiville naishenkiloille lomaa Panama Cityyn, kiva kesa mekko paalle, (fakutkin kay. Tai verkkarit. Tai jatesakki), muutama tunti kapsyttelya Casco Viejossa jonka jalkeen olo on kuin kauneimmalla jumalattarella.

Casco Viejo

Elamaa Panama Cityn kadulla, naisella vasemmalla ylla perinteinen Panamalainen puku

Panamasta loytyy tietenkin myos tama maailman kuulu Panaman Kanava, jonka kavin katsastamassa kerta tanne asti olin paatynyt..Yleisesti ottaen mua ei niin hirmuisesti moiset hokotykset innosta, mutta olihan se hienoa nahda suuren valtameri aluksen aluksen kulkevan lapi tasta pikkuruisesta kanavasta. (jonka tosin odotin olevan hieman spektaakkelimaisempi)

Oli mulla onneakin Panama Cityssa, nimittain paadyin taas kerran sohvasurffaamaan huippu mestoille, ihanalle brassi tytolle joka sattui asumaan mukavasissa olosuhteissa hienossa asunnossa kuntosalilla ja uima-altaalla varustuettuna. Meilla oli super hauskaa yhdessa ja kuuman kosteaa ilmaa oli mukava paeta viileaan uima-altaaseen, pilven piirtajien kohotessa horisontissa :)

Olut maistiaisia kauniin hostini Julianan kanssa

Pool area

Vietin yhteensa n. viikon Panama Cityssa, hommasin meno- seka poistumis lipun Costa Ricasta ja jatkoin matkaa toivoen etta siela minua odottaa parempi saa ja ystavallisemmat ihmiset.. Siita lisaa ensi kerralla...