Sueraavaksi matkan varella oli Nicaragua, ja rajan ylityksen jalkeen siirryttiin ajassa noin 20 vuotta taaksepain Costa Ricaan verrattuna. Kulkupelit vaihtuivat hevosiin tai "chicken busseihin" jotka ovat siis ikivanhoja Amerikkalaisia koulubusseja tai muuten vaan ikivanhoja busseja jenkkiloista, ihmettelen kuinka ne viela kulkivat eteenpain.. Tosin aina eivat ihan taysilla kulkenutkaan, muutaman kerran hajosivat matkan varrella ja jattivat koko bussilastillisen tien poskeen odottamaan seuraavaa bussia. En ole ihan varma mista nimitys "chicken bus" tulee mutta kerran tosin nain tavaran sailytys hyllylla laatikollisen pikku tipuja ja yhden kerran jopa ison possun matkustavan bussin katolla.. Etta ehkapa se nimi jotenki liittyy naihin koti elaimiin jotka matkustavata ihmisten joukossa. Nicaragua lukeutuu Vali-Amerikan koyhimpiin maihin, ehkapa taloudelliseti mutta matkailu mahdollisuuksien osalta Nicaragua on kylla kaikkea muuta. Suunnitemissa oli viettaa Nicaraguassa 3 viikkoa mutta jumahdin sinne noin puoleksitoista kuukaudeksi, niin kovasti tykastyin Nica-meininkiin.
|
Chicken bus |
Aloitin reissun rantaloma kohteesta nimelta San Juan del Sur, joka oli ihan jees, mutta jos ei rakasta surffausta, rantoja tai amerikkalaisia spring break tyylilla juhlivia teineja, niin taman kohteen voi oikastaan jattaa suosiolla valiin.. Juan Del Surin ranta on ihan kiva, mutta ei se kaikista kaunein varsinkin kun minut on jo pilalle hemmoteltu Karibian valkoisilla hiekkarannoilla. Lahimaastosta loytyy lisaa rantoja, lahinna surffi harrastajille. Bile-elama kaupungissa on myos ihan omaa luokkaansa, mutta minusta ympari paissaan riehuvat jenkki/aussi teinit ovat jotenki luotaan tyontavia, kaipa ma olen jo ohitanut sen ian etta on kivaa juoda 24/7 ja sammua aurinko tuoliin ja sit otetaan kuvia ja nauretaan kippurassa sille viela kaks paivaa jalkeen pain, jippiajee..
|
Viivyin yhden yon tassa bilehostellissa joka riitti mulle, natit oli maisemat kuitenkin!
|
San Juan del Surin biitsi
Surffausta en edelleenkaan harrasta eika oikeastaan edes kiinnosta kokeilla joten matka jatkui nopeaan seuraavaan kohteeseen, Nicaragua jarvella sijaitsevalle saarelle, Ometepelle joka onkin aivan toista luokkaa...
Isla Ometepe koostuu kahdesta tulivuoresta, Maderaksesta ja Concepcionista. Saarella vallitsee taydellinen rauha ja seeseteisyys, aktiivinen savua tupruttava tuli vuori Concepcion luo oman taiaonmaisen tunnelmansa ja tyyni jarven ranta joka kiertaa koko saarta sai minut tuntemaan taydellista symbioosia saaren uskomattoman kauniin luonnon kanssa.
|
Isla Ometepe jarvelta kuvattuna |
|
Tulivuori Concepcion |
|
Tulivuori Maderas |
|
Ilta ratsastuksella rannalla |
Vietin Ometepella viisi paivaa, ihan vaan chillailellen riippumatossa, pyoraillen ympari saarta ja tekemalla iltauinteja lampoiseen jarveen. Kiipesin myos tulivuorista pienemmalle, Maderakselle joka oli mahtava, mutta suhteellisen rankka kokemus. Vaikka olenkin jokseenkin kokenut vaeltaja, tama yhteensa 11 tunni retki ylos ja alas tulivuoren rinnetta otti voimille ehka vahan turhankin raskaasti, jain lepailemaan Ometepelle viela pariksi paivaksi koska jalat ei yksin kertaisesti suostunu tottelemaan kaskyja pariin piavaan taman vuori kiipeilyn jalkeen, huh.. Mutta sita ma juuri vaeltamisessa rakastan, siina paasee haastamaan itsesnsa mutta samalla ei tarvitse tuijottaa kuntosalin ankeaa seinaa vaan sen sijaan kaunista luontoa, upeita maisemia ja kuunnella howler apinoiden hieman pelottavaakin ulinaa puissa. Ja ne evastauot, kun armottoman kipuamisen jalkeen jokainen solu huutaa energiaa ja paasee kaivamaan sen sampylan ja snickers patukan repusta ja mussuttaa niita tyytyvaisena, hyvalla omalla tunnolla luonnon helmassa, sanonpahan vaan etta hyvalle maistuu!
|
Nakymat puolesta valista matkaa |
|
Just in case... |
|
Vaellus seurueemme |
|
Metsassa voi tulla vastaan jopa lehmia |
|
Vuoren huipulla oli entisesta kraateristaa vaan lammikko jaljella jossa paasi kylpemaan hikoilut pois, ennen matkaa alaspain joka ei ollut yhtaan sen helpompi reitti kun ylospainkaan... |
|
Lepohetki |
|
Tie oli raskas ja mutainen |
Raskaan vaelluksen jalkeen Ometepella rentoudutaan luonnon muodostamassa "uima-altaassa" keskella metsaa, vesi altaassa on kristallin kirkasta ja toimii myos spa hoitolana silla tulivuoresta kulkeutuvat mineraalit hellivat ihoa ja vaitetaan jopa etta taalta palatessaan on nuorentunut jopa vuosikymmen.. Eli ma naytan nyt 16 vuotiaalta, jesh!!